Kävin kaupassa ja ostin sydämenmuotoisen rasian gelésydämiä, ja suklaasydänrasian, kortti on jo viime vuodelta, kun silloin jäi mieheltä se kirjoittamatta... hrm... Päivemmällä, kun pengoin ja etsin jotain ihan muuta, löysin uuden kortin, eli kai se mies sen saattaa tälle vuodelle kirjoittaa, jos muistaa tai löytää sen... Miten niin hän on minusta hajamielinen?! Miksi muuten rakkauttaan pitää osoittaa lahjoin, ja mieluusti kalliilla rahalla?! Televisiossa pyörivät Valentine's Day-mainokset ovat ihan hirveitä minusta, esim joku kännykkämainos, että osta nyt kahdella ja puolella tonnilla, kun on vielä alennuksessakin kuitenkin näin sydänpäivän kunniaksi, rakkaallesi uusi kännykkä. Minua on alkanut ahdistaa tämä nykyajan mammonassa irstailu, kaikkea pitää saada, kertakäyttökamaa, vertaillaan kavereihin ja naapureihin, mitä kelläkin on, ja taas pitää saada uutta. Puuuuh, taidan tosiaan olla sen suklaan tarpeessa! Ehkä korkataan aski jo tänä iltana, kun lapset ovat nukahtaneet?!

Kävin eilisiltana ahdistuksessani pikaisesti läpi buddhismin periaatteitakin. Onko joku filosofia olemassa, mistä voisi ammentaa lohtua ja tukea tähän olotilaani? Buddhahan oli prinssi, joka kolmekymppiseksi asti asui muurien takana yltäkylläisyydessä, kunnes hän oivalsi, että muurien takana täytyy olla muutakin. Miksi muuten niin monet kääntyvät buddhalaisuuteen??